Vieriohjauksessa ohjataan, haastetaan ja jalkautetaan käytäntöön
Mitä tapahtuu, kun teoria, käytäntö ja pedagogiikka tuodaan saumattomasti osaksi kehitysprosessia? Ihannetapauksessa syntyy oppimisympäristö, jossa oppimisesta tulee mielekästä, motivoivaa ja tehokasta. Tällöin emme vain muista oppimaamme, vaan tieto voidaan muuntaa konkreettiseksi osaamiseksi, syvälliseksi ymmärrykseksi ja sitä myötä arjen tekemisen tasolle ja osaksi toimintakulttuuria. Tämä on tavoitteena vieriohjauksessa. Mutta missä ihmeen vieriohjauksessa?
Vieriohjauksessa tuetaan teorian sisäistämistä käytännön avuksi
Vieriohjauksella tarkoitetaan menetelmää, jossa kouluttaja jalkautuu aitoihin työelämän tilanteisiin tarkastelemaan prosesseja ja pyrkii tuomaan omilla huomioillaan kehitysehdotuksia ja jopa haastamaan vanhoja toimintamalleja. Teorian ja käytännön saaminen osaksi kehittämistyötä käy monessa tilanteessa helposti, mutta pedagogisen näkökulman tuominen mukaan käytännön tilanteisiin voi oikeasti edesauttaa uusien asioiden omaksumista muutoksissa. Vieriohjaus on käsitteenä vielä aika tuntematon, mutta LAB-ammattikorkeakoulussa työskentelevä sote-johtamisen ja -kehittämisen asiantuntija Jaana Valtonen on henkilö, joka sen tavoitteista ja hyödyistä osaa kertoa.
“Olen juuri aloittamassa väitöskirjaa siitä, miten vieriohjauksella pystytään vaikuttamaan toimintakulttuurin muutokseen. Tapasin juuri sen tiimoilta paljon muutosjohtamista tutkineen professorin ja myös hänelle vieriohjaus oli terminä täysin vieras. Jo se kertoo, että ollaan hyvin tuoreen käsitteen äärellä. Mentorointi, mentori-aktori -suhde ja vertaisoppiminen ovat kuitenkin käsitteitä, jotka ovat tässä voimakkaasti läsnä”, kertoo Valtonen.
Vieriohjaus on ollut syksystä 2024 lähtien positiivisesti tapetilla ja käytännön tulikokeessa. LAB-ammattikorkeakoulu tarjoaa osaamistaan Kymenlaakson Hyvinvointialueen hankkeeseen, jossa kehitetään Kymenlaakson ikääntyneiden toimintakyvyn arvioinnin ja tukemisen kokonaisuutta. Käytännössä LABin kuuden pedagogisen asiantuntijan tiimi on pukenut työvaatteet ylleen ja jalkautuneet esimerkiksi osastoille tukemaan sairaanhoitajia, fysioterapeutteja tai toimintaterapeutteja työnsä arjessa. Ohjausta tarjotaan asiakasrajapinnassa toimivan henkilöstön lisäksi myös esihenkilöille, jolloin puhutaan jo hyvin kokonaisvaltaisesta strategisesta muutoksesta ja sen jalkauttamisesta. Osana arjen työtä löydetään konkreettisia keinoja, joilla asiakkaiden toimintakykyä tukevia toimia ja toimintakulttuuria saataisiin vahvistettua.
“Uskoisin, että uudenlainen lähestymistapa kehittämiseen oli yksi asia, joka meidät erotti hyvin varteenotettavaksi kandidaatiksi auttamaan tässä projektissa. Hyvinvointialueella arvostettiin korkealle suunnitelmamme siitä, että korkeakoulu voi tuoda käytännön tasolle sitä teoriatietoa ja osaamista, joita seinien sisään kätkeytyy runsaasti. Eli pelkän teoriatiedon opettelemisen lisäksi olemme tuoneet myös osaamista teorian sisäistämiseen käytännössä”, Valtonen sanoo.
Hyvinvointialueella kehittämisen keskiössä on ihminen ja hänen kokemuksensa
Vaikka hyvinvointialue hakee hankkeessa myös kustannussäästöjä, niin kaiken keskiössä on asiakas. Asioita lähestytään ensisijaisesti palvelun parantamisen näkökulmasta. Isoja muutoksia haetaan kehittämällä pieniä asioita, joihin halutaan parannusta selkeillä ja asiakaslähtöisillä toimintakulttuurin muutoksilla. Kehitystyön avulla nostetaan alueen asukkaiden, mutta myös henkilöstön hyvinvointia ja se taas vaikuttaa monitasoisesti alueen veto- ja pitovoimatekijöihin.
“Tavoitteena on, että kyvykkyys toimintakyvyn arviontiin paranee ja pystytään paremmin ennakoimaan tilanteita. Ikääntyneet asiakkaat kotiutuvat näin nykyistä toimintakykyisempinä, heidän kotiutumisensa tapahtuu turvallisesti ja tuetaan siinä, etteivät he ole karrikoidusti samalla pyöröoven liikkeellä palaamassa taas palvelun tarvitsijaksi. Kaikki perustuu moniammatilliseen arviointiin ja yhteistyöhön, jolloin ikääntyneet saavat tarvitsemaansa yhdenmukaista palvelua riippumatta seinistä, joiden sisällä he kulloinkin asioivat”, painottaa Valtonen.
Painopisteet, joihin vieriohjauksella haetaan kehitystä, eivät ole LABin asiantuntijoiden keksimiä, vaan yhteistä ymmärrystä on kartutettu osallistamalla henkilöstöä varsin aktiivisesti. Palveluihin ja hyvinvointialueeseen perehtymisen jälkeen pidettiin useammasta osasta koostunut työpajojen sarja, johon osallistui henkilöstöä ja esihenkilöstöä kaikista kehittämisen kohteena olevista palveluista. Työpajojen perusteella luotiin kuvaus uudistettavasta asiakaspolusta ja kehittämiskohteista, jotta polusta saataisiin toivotun sujuva. Näistä koostettiin laaja dokumentti, jossa kaikki kehityskohteet on kuvattu ja palasteltu eri palveluihin.
“Yhteinen ymmärrys on luotu heti yhteistyön alussa ja se onkin vieriohjauksen tärkein perusta. Esimerkiksi moniammatillinen työote tunnistettiin puuttuvaksi monesta kohtaa, niin siihen puututaan vieriohjauksessa tukemalla sekä käytännön asiakastyötä että johtamista. Palveluiden välinen yhteistyö on todella tärkeää myös siitä näkökulmasta, että asiakas on aina yhteinen, vaikka hän kulkeekin palvelusta toiseen”, Valtonen tähdentää.
Kokonaisuuden huomioiminen on hyvinvointialueella isossa roolissa
Kymenlaakson hyvinvointialueen projektikoordinaattori Laura Ihatsun mielestä on tärkeää, että kehityshankkeen suunnitelmat on tehty nimenomaan kokonaisuus huomioiden. Hyvinvointialueella on aiemminkin tehty paljon hyvää kehitystyötä, mutta se on tapahtunut pääosin yksikkökohtaisesti. Syksyllä 2024 alkaneessa kehityshankkeessa on mukana useita yksiköitä. Ja kun kaiken keskiössä on asiakaspolun kehittäminen, niin se pakottaa tekemään nimenomaan yhteistä kokonaisuutta.
”Ollaan organisaationa luotu ymmärrys siitä, että jos me muutetaan asiaa A, niin myös asiat B ja C muuttuvat, tai niitä pitää ainakin tarkastella. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Yksikkökohtaisessa kehittämisessä on se haaste, että jos yksiköt eivät keskustele samoilla nimillä, samoilla termeillä, eivätkä täysin ymmärrä toisen yksikön tai ammattiryhmän tekemää työtä, niin silloin ei osata myöskään huomioida oman toiminnan vaikutuksia jonkun toisen yksikön toimintaan”, sanoo Ihatsu.
Suunnitelmallisuus ja käytännönläheinen vieriohjaus ovat vieneet kehitystyötä toivotusti eteenpäin ja sen avulla on saatu nostettua pintaan kehityskohtia, joihin ei ehkä muuten olisi osattu pureutua. Hyvinvointialueella ollaankin tyytyväisiä yhteistyöhön ja LABiin kehityskumppanina.
”Vaikka me tietysti tilaajana halutaan kaikki valmiiksi mahdollisimman nopeasti, niin joissain tilanteissa hitaasti ja harkitusti on kuitenkin nopein tie tavoitteeseen. Olemme saaneet LABilta tärkeää tukea hidastamiseen. Toisaalta kun tehdään yhdessä, saa siinä myös tarvittavaa rohkeutta lähteä suuriin muutoksiin ja isompiin käännöksiin”, Ihatsu kertoo.
Muutoksen pelko kuuluu prosessiin ja se vahvistaa onnistumisia
Muutoksen vauhti yhteiskunnassa tuntuu jatkuvasti vain kasvavan, joten tarvitaan myös uusia, entistä tehokkaampia keinoja viedä kehitystä eteenpäin, ja toisaalta myös haastaa vanhoja käytäntöjä. Valtosen mukaan LABin rooli projektissa on ollut kyseenalaistaa totuttuja käytäntöjä ja kysyä myös ikäviä kysymyksiä.
”Kyllähän muutokseen sisältyy aina pelkoa ja jännitettä. Se on ihan inhimillistä, että ärsyttää, kun totuttuja tapoja ja toimintamalleja kyseenalaistetaan. Se on ollut myös osana vieriohjausta, sillä yksi meidän tärkeä roolimme on olla kysymässä niitä ärsyttäviä kysymyksiä ja haastaa rakentavasti. Toisaalta rooliimme kuuluu myös yhteisen ymmärryksen sekä luottamuksen kasvattaminen. Muutosprosessiin kuuluu aina tietynlaista muutosvastarintaa, mutta lopulta sekin vain vahvistaa onnistumisia.”
Oikeastaan vasta vuoden 2025 lopussa, ja sen jälkeen, saamme tarkemman kuvan siitä, miten vieriohjaus toimii soteorganisaation toiminnan kehittämisessä käytännössä. Yhteistyön alkutahdit ovat kuitenkin olleet lupaavia ja tästä kerrytetään onnistumisten lisäksi varmasti hyviä uusia ajatuksia myös itse vieriohjauksen kehittämiseen.
